Olen lakossa. Haluan turvata tulevaisuuteni työolot. Haluan myös pitää huolta, että voimieni mukaan jätän lapselleni mahdollisuuden työntekoon inhimillisissä työoloissa. Itseäni vanhemmat farbut lakkoilivat aikoinaan meille työehdot, joita moni (varsinkin rikkuri) pitää itsestäänselvyytenä. Säännölliset työajat, lomakorvaukset, talvilomat, ylityökorvaukset... siinä muutama. Näitä on aikoinaan osattu vaatia. Nyt pöydällä olevat asiat eivät ole suuria, mutta periaatteellisella tasolla tärkeitä. Periaatteellinen taso näkyy siinä, että pitkästä aikaa EK on työnantajaliittojen taustapiruna sanelemassa miten tulee toimia, eivätkä liitot herkästi lipeä linjasta. On annettu raamit, eikä niistä juuri neuvotella. Ennen kuin nyt.
Oppikaa mediakriittisiksi ja lukekaa uutisointi aiheesta (niin puolesta kuin vastaan) ajatuksella läpi. Nyt on mediassa käynnissä melko yksipuolinen taistelu mielikuvista, jonka AKT on hävinnyt jo aikapäivää sitten. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa mihinkään, että pöydällä olevat ehdotukset (ennen toisen sovintoesityksen jättöä) tarkoittavat nollasopimusta rahallisesti ja heikennystä työoloihin. On räikeää paskapuhetta väittää, että AKT olisi ottanut yhteiskunnan panttivangikseen. Kuvio on hyvin yksinkertainen, työntekijät myyvät vapaa-aikaansa työnantajalle, joka teettää työntekijällä töitä. Jos työn ehdot eivät miellytä, varsinkin jos niitä yritetään heikentää, työntekijä kieltäytyy laillisesti töistä. Bussin ajaminen ei ole mikään kutsumusammatti, josta pitäisi tuntea syyllisyyttä jos suojelee oikeuksiaan. Ymmärrän, että dösärillä värjöttely on perseestä, mutta ei tämä lakko ole suunnattu "rahtia" kohtaan. Dösäkuskilla ei ole mitään matkustajaa vastaan. Rekkakuskilla vielä vähemmän kyydittävää tavaralavaa kohtaan.
Jos omalle kohdalle osuisi vastaava tilanne, että inhimillisten työolosuhteiden puolesta on taisteltava, ei varmaan kiinnostaisi kuunnella asiaan vihkiytymättömien vittuilua jostakin yhteisvastuullisuuden puutteesta tai kansantalouden romuttamisesta, varsinkin kun Suomessa ei ole ainoatakaan ammattiryhmää, joka sellaiseen realistisesti kykenisi. Suomessa on n. 2,8 miljoonaa palkansaajaa, joista enemmistö on hellyttävästi järjestäytynyt puolustamaan ulkomaisen pääoman oikeuksia yhteiskunnan jäsenten hyvinvoinnin kustannuksella. Tulee mieleen anekdootti Kontulalaisesta työttömästä, jonka mielestä Kokoomus on hänen asiallaan... mutta se on jo eri tarina.
